• Ilkka Hanskin Luontoverkko

Vesien tilaa katsottaessa kannattaa katsoa maalle

Meri ja metsät, muutama kylä ja hiekkatie. Lapsuus Hanskin kylässä Virolahdella kytkeytyi vahvasti näihin maisemiin. Leikkipaikkoinamme olivat saaret, rannat ja metsät. Kekseliäät ketut -kerhomme keräsi pöllöjen oksennuspalloja, havainnoi eläinten jäljet lumella ja vuodenaikojen vaihtelut.

Lapsuuden meri ja luonto vaikuttivat vahvasti myös alan valintaan, siihen että päädyin tekemään töitä Suomen vesien ja vesistöjen hyväksi. Jo opintojen alussa opin, että joki on valuma-alueensa lapsi, eli kaikki maalla tehtävät toimet vaikuttavat myös vesien tilaan. Myöhemmin asiaan tuli lisää sävyjä: talouden realiteetteja, monitavoitteisen päätöksenteon haasteita, seurannan ja mallinnuksen kehittämistä, kansainvälistä yhteistyötä rajavesistöillä. Perusasia kuitenkin säilyi: veden kiertokulku ja veden mukana kulkeutuvat aineet kytkevät metsät, pellot, vesistöt ja pohjaveden vahvasti yhteen.

Vesirakentaminen ja kunnostukset kuuluivat pitkään työtehtäviini. Vuosituhannen vaihteessa olin mukana tuomassa Suomeen luonnonmukaista vesirakentamista – vesistötoimenpiteitä, joilla pyritään luonnontilan ja maisema-arvojen säilyttämiseen tai palauttamiseen ottaen samalla huomioon vesistöjen käyttötarpeet. Osana kokonaisuutta olivat myös vaelluskalojen esteettömän kulun ja lisääntymisen mahdollistaminen. On ollut mukavaa huomata, kuinka keskustelu aiheesta on viime vuosina lisääntynyt. Kaikilla tasoilla, myös vapaaehtoistyönä, tehdään valtavasti työtä vaelluskalojen tilanteen parantamiseksi.

Suomi on ojituksen luvattu maa. Kuormitus kulkeutuu vesistöihin ja lopulta mereen erityisesti kuivatusjärjestelmien kautta. Ojituksen toteutustavalla on merkitystä. Kiintoaineen ja ravinteiden huuhtoutumisen vähentämiseksi on kehitetty laaja paketti metsätalouden vesiensuojelumenetelmiä: suojakaistoja, ojakatkoksia, pintavalutusta ja virtaamanhallintaa. Jokaiseen paikkaan löytyy sopivat toimenpiteet, mutta paneutumista asiaan se hieman vaatii. Samoin lannoitus ja hakkuiden toteutustapa näkyvät usein lähivesistöissä.

On myös syytä tarkastella, onko alueita ojitettu aikanaan turhaan. Jos ojituksenkaan tuloksena metsä ei kasva kunnolla ja pelto on edelleen vetinen, on hyvä miettiä vaihtoehtona alueen ennallistamista. Soiden, kosteikkojen ja lintuvesien hyödyt kyllä tunnustetaan kaikkialla – paitsi luonnon monimuotoisuutta, ne lisäävät alueen ihmisille hyviä marjastus- ja metsästysmahdollisuuksia. Metsien ja soiden ennallistamisen myötä myös ravinnekuormitus alueen pienvesiin ja sitä kautta mereen vähenee.

Viime vuosina metsien ja veden vuorovaikutuskeskusteluun on saatu mukaan kolmaskin elementti, ilmasto. Jotta pääsisimme tärkeisiin hiilineutraalisuustavoitteisiin, pelkkä teollisuuden päästöjen vähentäminen ei riitä. Meidän pitää vähentää päästöjä myös maa- ja metsätaloudesta sekä ylläpitää ja vahvistaa hiilinieluja ja -varastoja. Maankäytön suunnitteluun onkin tullut mukaan uusi näkökulma: miten vältämme metsien häviämistä ja toisaalta saamme vajaakäytössä olevat maa-alueet metsitettyä. Samalla ylläpidämme ja parannamme myös vesien tilaa.

Monimuotoiset metsät ovat itselleni edelleen tärkeitä virkistyspaikkoja. Näin koronapandemia-aikana metsien virkistyskäyttö ja arvostus on lisääntynyt valtavasti. Samalla toivottavasti lisääntyy kiinnostus ja sitä kautta ymmärrys toimenpiteisiin ja niiden vaikutuksiin. Kun seuraavan kerran harmittelet vesien tilaa, katso myös maalle.


Minna Hanski

Syntyperäinen Hanskin kylän asukas, vesitalouden diplomi-insinööri

89 katselukertaa