• Ilkka Hanskin Luontoverkko

Entä jos tehtäisiin se yhdessä?

Ikkunasta kantautuu sisään kirkunaa. Iloisten äänten sinfonia - kuin Linnanmäellä. Mietin, mitä ihmettä tapahtuu, kunnes tajuan, että kotini lähellä sijaitsevassa koulussa vietetään välituntia. Alakoululaiset lapset ilakoivat, kun saivat viimein palata kouluun ja olla siellä yhdessä.

Maljan nostamisen paikka suomalaiselle peruskoululle, toki, mutta myös opittavaa luonnonsuojeluun. Entä jos tehtäisiin se yhdessä? Luonnon monimuotoisuuden suojelu voisi olla paljon hauskempaa ja ainakin vaikuttavampaa, jos ei ajateltaisikaan vain yksittäisten maanomistajien yksittäisiä tiloja ja niille kohdistuvia suojelupäätöksiä ja suojelualuerajoituksia, vaan monimuotoista luontoa, luonnonkirjoa, joka näyttäytyy maisemassa laajoina, tilarajat ylittävinä kokonaisuuksina: alati muuntuvina verkkoina ja verkostoina.

Muutama vuosi sitten toteutimme METSO-ohjelman tutkimushankkeen yhdessä Varsinais-Suomen ELYn, Pohjois-Karjalan metsäkeskuksen, Helsingin yliopiston ja silloinen Metsäntutkimuslaitoksen kanssa. Hankkeessa pureuduimme tilarajat ylittävään metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen ja mietimme, millaista tietoa ja uudenlaisella yhdessätekemistä se tarvitsee tuekseen. Tietoa hankkeesta löytyy täältä.

Yksi keskeinen menetelmämme olivat vuorovaikutteiset maastoretket, joilla tutustuimme paitsi paikallisten suojelukohteiden verkostoon myös ihmisiin kohteiden ja niiden suojelun takana. Näimme, miltä suojelualueilla ja niiden ympäristössä näytti. Kuulimme erilaisia tarinoita, jotka auttoivat ymmärtämään kunkin suojelukohteen taustoja: mitä oli tehty, miten oli toimittu, ketkä olivat osallistuneet suojelun eri vaiheisiin ja mitä oli yhdessä opittu. Ymmärsimme, kuinka moniäänisesti ja monimittakaavaisesti suojelualueverkosto oli kehittymässä.

Suojelualueiden verkoston kehittämisen näkökulmasta retkiltämme kannattaa nostaa kaksi keskeistä tunnetta: luottamus ja ilo.

Vierailu Pohjois-Karjalassa eräällä metsäisellä mäellä oli ainakin itselleni erittäin opettavainen, sillä tarina suojelualueen taustalla ei ole se kaikkein tyypillisin maassa, jossa usein asiat tehdään yksin ja etäisyyksiä kunnioittaen. Kaksi metsänomistajaa esitteli suojelukohdetta yhdessä. Miehistä toinen oli ollut aloitteellinen kohteen suojelussa. Hän tunsi perinpohjaisesti alueen suojeluarvot, joista hän oli kertonut myös naapurimetsän omistajalle. Tämä naapuri ei ollut aiemmin erityisesti pohtinut omaa tilaansa virallisen luonnonsuojelun näkökulmasta, mikä on ehkä vieläkin verraten tyypillistä metsänomistajien keskuudessa, vaikka metsäluonnon monimuotoisuutta monet eri tavoin arvostavatkin. Siksi luotettavan, tutun naapurin kanssa käyty tiedonvaihto paitsi kohteen suojeluarvoista myös mahdollisuudesta osallistua vapaaehtoiseen METSO-ohjelmaan oli tärkeää. He päättivät osallistua METSO-ohjelmaan yhdessä. Niinpä mäellä sijaitseva suojelualue on nyt huomattavasti laajempi ja vaikuttavampi kuin se olisi ollut ilman tätä vertaistukea – ja toisaalta sujuvaa yhteistyötä luonnonsuojelu- ja metsäviranomaisten kanssa, mikä puolestaan auttoi löytämään tälle kohteelle ja näille metsänomistajille hallinnollisesti toimivan suojeluratkaisun.


Kuvan ottanut Anne Salomaa.

Kaikkein hauskinta meillä taisi olla sinä aurinkoisena päivänä, kun vierailimme Rekijokilaakson kulttuuriympäristössä. Metsänomistaja esitteli metsässä kasvavia isoja kuusia ja haapoja - ja alueella elelevää liito-oravaa, jonka ympärille kohteen suojelu kietoutui. Sen sijaan, että olisimme pohtineet direktiivilajien velvoittavuuksia, kaavoitusongelmia ja taakanjakoa, etsimme yhdessä pieniä riisinjyvämuotoisia, oransseja papanoita, merkkejä tästä mystisestä, hämärässä liitävästä oravasta, jonka niin harvoin onnistuu näkemään. Ja voi että: me löysimme niitä useiden puiden juurilta ja paljon, mikä ilo!

Mitä näistä meidän kahdesta kokemuksesta, luottamuksen ja ilon esimerkeistä, kannattaisi ottaa mukaan? Miten me voitaisiin turvata luonnonmonimuotoisuutta vielä rohkeammin ja isommin yhdessä? Mitä sinä voit tehdä? Mieti, kenelle voisit soittaa ja pyytää lähtemään yhdessä tutustumaan alueen luontoarvoihin, ja keinoihin parantaa niitä. Tutustu jo olemassa oleviin erilaisiin suojeluratkaisuihin lähelläsi, sillä luonnon monimuotoisuutta voi turvata monella tavoin. Mieti, kuka voi auttaa sinua liittämään arvokkaimmat kohteesi osaksi suojelualueverkostoa. Aloita rohkeasti, sillä kaikki voi onnistuakin.

Riikka Paloniemi FT, dosentti

Ryhmäpäällikkö, Käyttäytymisen muutos

Ympäristöpolitiikkakeskus

Suomen ympäristökeskus (SYKE)

Lisätietoa:

Jos mietit suojelua Virolahdella, tutustu Ilkka Hanskin Luontoverkkoon. Muualla Suomessa sinun kannattaa katsoa METSO-ohjelmaa.

119 katselukertaa