Ihmiskunta on teollistumisesta alkaen hyödyntänyt fossiilisia polttoaineita ja luonnonvaroja yhä kiihtyvällä tavalla. Se on muokannut jopa 75 prosenttia maapinta-alasta omaan käyttöönsä. Valtaosa maailman eläinbiomassasta on tuotantoeläimiä, kun samaan aikaan maapallon historiassa kuudes lajien sukupuuttoaalto etenee. Tutkijat varoittavat, että jopa miljoona lajia uhkaa kadota maapalloltamme tulevina vuosikymmeninä. Ilmastonmuutos on nostanut maailman keskilämpötilaa jo asteella ja aiheuttaa jo nyt toistuvia sään ääri-ilmiöitä eri puolilla maailmaa. Meidän on pikaisesti muutettava taloutemme ja toimintamme luonnolle kestäväksi, jotta voimme turvata biodiversiteetin tulevaisuuden sekä samalla oman lajimme hyvät elinolosuhteet maapallolla.
Vuonna 2021 tullaan tekemään monia tärkeitä poliittisia päätöksiä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen liittyen niin Suomessa, EU-tasolla kuin YK:n elimissä kansainväliselläkin tasolla. Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan jäsenenä ja vihreiden vastaavana EU:n biodiversiteettistrategian toimeenpanossa olen mukana tekemässä tätä työtä biodiversiteetin suojelun nostamiseksi vuoden 2021 pääteemaksi. Nyt on ratkaiseva hetki kääntää suuntaa laji- ja luontokadon pysäyttämiseksi niin Suomessa, Euroopassa kuin koko maailmassakin.
Euroopan komissio julkaisi toukokuussa 2020 EU:n biodiversiteettistrategian vuoteen 2030 ja linjasi, että 30 % maa- ja vesialueista tulisi suojella ja 10 % alueista tulisi olla tiukan suojelun alaista. Meille suomalaisille vuosi 2021 ja luonnon monimuotoisuuden katoaminen tulee olemaan itsetutkiskelun paikka. Miten talous uudistetaan kestäväksi ja työtä luodaan ympäristöongelmia ratkaisemalla, ei niitä aiheuttamalla?
Samalla tavoin kuin puhumme maataloudesta ja sen vesistöpäästöjen ja muiden ympäristöhaittojen vähentämisestä, on puhuttava rehellisesti myös metsätaloudesta. On tunnustettava, että metsätaloutemme on muututtava huomattavasti kestävämmäksi, jotta metsien käyttö voi vaali metsäluonnon monimuotoisuutta ja perustua kestäviin uusiutuviin ratkaisuihn.
Tällä hetkellä metsien käyttö perustuu luonnon raaka-aineiden hyödyntämiseen lyhytnäköisesti vailla selkeää vastuuta ilmasto- tai luontoseuraamuksista.
Metsätaloutta tulee kehittää kestävämpään suuntaan niin, että luovutaan pääosin avohakkuista, sallitaan aiempaa enemmän sekametsiä yhden tai kahden puulajin metsien sijaan, mahdollistetaan metsien ikääntyminen ja jatkuva kasvatus. Tämän lisäksi aiempaa suurempi ala tulee suojella ja jättää ihmisen hyödyntämisen ulkopuolelle. Vasta näin toimimalla voisimme päästä lähemmäs kestävämpää metsätaloutta. Metsäteollisuuden lanseeraama “kestävä metsänhoito”-termi on tähän asti toiminut kätevänä kilpenä vastustettaessa metsien hakkuiden vähentämistä. Mutta mitä se on, “kestävä metsänhoito”? Viimeistään luonnon monimuotoisuuden jyrkkä katoaminen on tehnyt ilmeiseksi sen, että ”kestävä metsänhoito” ei ole todellisuudessa ollut kestävää, ja että metsiä ei ole “hoidettu” - ei ainakaan luonnon kannalta, joka on jatkuvasti köyhtynyt.
Suomessa merkittävä osa yhä jäljellä olevista vanhoista metsistä ja muuten luonnoltaan arvokkaista metsistä on valtion mailla. Osa näistä on yhä talouskäytössä, Metsähallituksen tulostavoitteiden piirissä. Nyt on pikaisesti kartoitettava ja suojeltava valtion loputkin arvometsät.
Vuonna 2021 Euroopan komissio tulee antamaan useita lainsäädäntöesityksiä ja aloitteita, jotka tulevat vaikuttamaan metsien käyttöön ja siihen, millainen rooli metsillä tulee olemaan ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisen hidastamisessa. Samoin on odotettavissa myös mm. ennallistamiseen liittyvä uusi lainsäädäntöesitys. Ennallistamiseen liittyvä laki on ensi kertaa tilaisuus saada EU-tason lainsäädäntö sille, miten luontoarvoiltaan jo heikentyneitä alueita palautetaan luonnontilaisiksi. Suomessa tällaisia tarpeita on esimerkiksi soiden, perinnebiotooppien ja lintukosteikkojen ennallistamisessa. Luonnonsuojelun uusi Helmi-ohjelma on jo aloittanut tätä työtä hallituksen antaman luonnonsuojelun lisärahoituksen turvin.
LULUCF-asetus metsien hiilinieluista tullaan avaamaan uudestaan. Samalla on arvioitava sitä miten metsien käyttö on ilmastolle kestävää. Puupohjaisten tuotteiden mahdollisuudet korvata fossiilipohjaisia tuotteita ovat olemassa, mutta siltä on vaadittava rehellisyyttä. Jos hakkuut halutaan pitää aidosti kestävällä tasolla, maapallon puuvarat eivät riitä suuren osan fossiilipohjaisista tuotteista korvaamiseen puupohjaisilla. Vielä tärkeämpää kuin korvata fossilisia puupohjaisilla olisi miettiä, miten kiertotalous saataisiin toimimaan entistä paremmin, ja mitä tuotteita on puumateriaalista aidosti järkevää tuottaa jalostusarvon nostamisen kautta.
Vuonna 2021 Euroopan parlamentti ottaa virallisesti kantaa Euroopan komission biodiversiteettistrategiaan. Olen valmistelemassa tätä kannanottoa vihreiden puolesta. Parlamentti antaa näkemyksensä mm. 30 % suojelutavoitteeseen, ja mikäli parlamentin kanta ei ole vuodessa muuttunut, tulee sitä myös tukemaan. Parlamentin täysistunto äänestää näillä näkymin parlamentin kannasta huhtikuussa 2021. Samalla se toimii pohjana EU:n toiminnalle ensi syksynä biodiversiteettisopimuksen COP15-kokouksessa, jossa linjataan globaalit tavoitteet luonnon monimuotoisuuden suojelulle vuoteen 2030 mennessä. Samoja suojelutavoitteita on saatava silloin globaaliin, sitovaan sopimukseen. Tämä vuosi on Pariisin ilmastosopimuksen kaltainen tilaisuus saada luonnonsuojelulle vastaava sopimus.
Aina toisinaan metsäkeskustelussa esitetään huolia siitä, että meidän ei tule pyrkiä turvaamaan luonnon monimuotoisuutta Euroopassa, koska “eivät nekään siellä muualla”. Monimuotoisuuteen liittyen perustelut ontuvat, sillä meidän eurooppalainen metsäluontomme ja niiden ekosysteemit säilyvät vain meidän metsäluontoamme suojellen.
Komissio on myös erittäin tietoinen eurooppalaisten aiheuttamasta maailmanlaajuisesta metsäkadosta ja julkaisi viime vuonna tiedonannon, jossa listataan monia toimia, joiden avulla tähän ongelmaan pyritään pureutumaan. EU:n kulutuksen osuus (EU:iin tuodaan monia tuotteita kuten palmuöljyä, kaakaota, maissia, lihaa, soijaa jne) maailmanlaajuisesta metsäkadosta on n. 10 %. Joissakin tapauksissa ratkaisu tulee löytymään tuotantoketjujen kestävyyden varmistamisesta, toisissa tapauksissa kotimaisten tuotteiden käyttämisen edistämisellä voi olla keskeinen rooli. Amazonin sademetsän tuhoutumista on vaikea pysäyttää, jos EU ei vaadi Brasilialta riittäviä takeita siitä että Amazonia ei tuhota laidun- ja viljelymaaksi. Saimme viime vuoden lopulla europarlamentissa äänestyksessä läpi kannan, jonka mukaan europarlamentti ei tule ratifioimaan EU:n ja Etelä-Amerikan maiden välistä Mercosur-vapaakauppasopimusta ennen kuin nämä ympäristövastuuseen liittyvät kysymykset saadaan ratkaistua. Merkittävä askel oikeaan suuntaan on se, että Euroopan unionin tulevan 7 vuoden budjetista päätettiin viime joulukuussa ohjata kasvava osuus luonnon vaalimiselle. Vuoteen 2024 mennessä 7,5% ja vuoteen 2026 mennessä 10% EU:n budjetista eri aloilla maataloudesta tutkimukseen ja aluekehitysvaroihin ohjataan biodiversiteettiä suojeleviin ja lisääviin hankkeisiin. Tämä on iso askel luonnonsuojelun mukaanottamiseksi kaikkeen päätöksentekoon. Suomen kansallisessa budjetissa ei olla vielä lähelläkään tällaisia lukuja. Koronakriisi on ollut iso shokki kansainväliselle järjestelmälle. Se on osoittanut, kuinka hauras vakaana pitämämme maailmantila lopulta oli. Silti se on vain yksi virus; paljon pahempaa voi ympäristökriisin myötä olla edessä. Monet tutkijat ovat myös varoittaneet siitä, että pandemiariskien lisääntyminen on kytköksissä maailman luonnon tilan supistumiseen. Pandemioita eläinperäisistä taudeista nähdään maailmassa, jossa villieläimille ei ole riittävästi omaa luontoa, eläimiä kohdellaan huonosti, hygieniataso on heikko ja ihmisten keskinäinen eriarvoisuus terveydenhuollon saavuttamisessa on suurta. Samalla kun globaali ihmisten liikkuvuus on tänä keskinäisriippuvuuden aikana suurta, ei yksi maa voi yksinään torjua tällaisia uhkia. Siksi tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Mihin suuntaamme kriisin jälkeen, se on omissa käsissämme. Kohtaammeko seuraavan kriisin valmistautumattomina vai alammeko rakentaa kestävämpää? Suomen ja Euroopan unionin on otettava johtajuutta puhtaan ympäristön ja kestävän talouden vaalimisessa. Samalla voimme vaatia parempia pelisääntöjä maailmantaloudelle. Vain sellainen talous on kestävää, jossa ihmisten yhdenvertaisuus ja luonnon kantokyvyn rajojen kunnioitus toteutuvat. Yhdessä me voimme sellaisen rakentaa.
Ville Niinistö
Europarlamentaarikko